(Alkuperäinen teksti 1.10.2021)
Hmm.. Okei, aloitetaan nyt vaikka tästä. Mietin, että kuinka pitkälle mun historiaan teidät veisin, ja totesin että jos aloittaisin oikeasti alusta, siitä tulisi niin pitkä tarina, ettei kukaan jaksaisi sitä lukea. Niin monia käänteitä on näihin +27 vuoteen mahtunut, joten päätin jättää ne suosiolla ”elämänkertaan”..
Nyt kun mietin, niin taidan olla sellainen ihminen, joka ei oikeasti koskaan saa tietää mikä siitä tulee isona.. Aikoja sitten ajattelin ettei minusta olisi yrittäjäksi, no nyt minusta tulee isona yrittäjä. Blogia en koskaan ole varsinaisesti kirjoittanut, enkä oikeastaan aio tälläkään kertaa. Mun mielestä bloggaaminen tai some ei ole ammatti, eikä työ, tai ehkä mä en vaan ymmärrä. Noh, jokainen saa mun puolesta tienata elantonsa (lähes) miten tykkää, kunhan tienaa. JA maksaa verot.
Mulla itsellänihän on siis taskussa parikin ammattia.. ja olen aina tykännyt käsillä tehdä.
Eli mennään vain about vuosi taaksepäin, kun mun jalat (ja mä) oli ihan todella p*skana ja vihdoin sain aikaiseksi raahautua kokeilemaan pitkään haaveilemaani suolakelluntaa. Kiitos Katin Kauneuskulma, kokemus oli ihana! 🙂 Sieltä sain ajatuksia yritysidean raakileeseen.
Aloin hoitaa muitakin asioita kuntoon, ja huomasin että olin koko tyttö aika rikki. Yksi iso askel oli uudet jalat, heh, kuinka hauska sanaleikki. En lähde tähän sen tarkemmin selostamaan, mutta vaivaisenluun leikkaus molemmissa jaloissa oli ajankohtainen, joten oma-aloitteisesti laitoin asiat etenemään sen suhteen. Leikkaus vähän jännitti, mutta enemmän olin innoissani.
Kaikkea muutakin ”pientä korjattavaa” oli siinä kohtaa elämää.
Pitkälle sairauslomalle piti tietenki keksiä jotakin tekemistä, joten päätin ilmoittautua TAIMI-koulutuksen ”Lääketieteen perusteet” -kurssille. Ihan muuten vain, pohjustamaan, jos vaikka joskus haluaisin kouluttautua luontaishoitajaksi (tämä kurssi siis vaaditaan AK luontaishoitajalle), ja koska mulla ei ole myöskään terveydenhuoltoalan koulutusta. Kurssi oli täysin etänä, ja muutenkin tosi kivasti tehty. Oli mielekästä opiskella ja kiinnostava aihe, eli mukavasti sai ajan kulumaan.
Niin.. Ortopedin pelottelun innoittamana päätin lopettaa tupakoinnin. (Kannattaa muuten lukea se kirja, Stumppaa tähän – Allen Carr ! ) Leikkaavan lääkärin vastaanoton jälkeen, joulukuun alussa päätin päivän – tammikuulle. Olimme suunnitelleet minilomaa Naantalin kylpylään mun synttäriviikonloppuna, ja siitä vielä pari päivää mulla oli lomaa. Halusin pyhittää loman siltä stressiltä, ja niin lopetuspäiväksi tuli 27. tammikuuta (eli 27. sitä kuuta kun täytin 27).
(Snäpin ”Naantali Spa’s Gym” -oli vaan niin hauska.. -> )
Ja niin sitten lopetin.
Tupakoitsija ei halua lukea sitä kirjaa, koska pelkää, että joutuu sitten oikeasti lopettamaan.. Okei, ei kuulunut tupakkasaarna tähän, mutta halusin vain kertoa, että lopettaminen on ihan naurettavan helppoa!
Noniin.. Olin siinä sivussa tietenkin surffaillut, kysellyt ja suunnitellut kaikenlaista. Harmikseni kevään AJARA-kurssi jouduttiin perumaan, eikä mulla ollut mahdollisuutta lähteä Energiahieronta-kurssille. Onneksi Arja oli kuitenkin tilanteen tasalla vielä loppukesästä, ja pääsin juuri ennen toisen jalan leikkausta osallistumaan Harmonetin Ayurvedinen käsi- ja jalkahieronta -kurssille. Siellä varmistuin, että hoitojen tekeminen on se juttu.
Koko kesän jahtasin Vihdin 100 -luontokohdetta ja liikuin varmaan enemmän kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä..
Sitten päästäänkin asiaan!
Alunperin äiti vinkkasi mulle Brain Relief -koulutuksesta, kun olin tietenkin puhunut luontaishoitaja jutuista. Ensin ajattelin, että liian kallis, ja lähin olisi ollut jossakin tyyliin Tampereella.. Noh, annoin ajatuksen kypsyä ja myöhemmin etsin uudelleen käsiini sen koulutuskalenterin. Yritin peitellä innostusta itseltäni, etten pettyisi niin pahasti, jos tämä idea ei onnistuisikaan. Oli se leikkauskin tulossa ja kaikkea.. Ilmoittauduin kuitenkin kurssille, pystyihän sitä tarvittaessa sitten siirtämään, tai perumaan tai jotakin.
Sain kuitenkin järjesteltyä asiat niin, että pääsin osallistumaan Jyväskylän lähipäiville! Ja niin minusta on tulossa Brain Relief -hoitaja. (Tarvitsee siis vielä harjoitusta ja lopuksi näyttö.) Käy lukemassa kurssikaverini, Johannan ajatukset lähipäivistä täältä.
Kurssilla ja lähipäivillä oli niin yrittäjähenkistä porukkaa, että sain vain vahvistusta sille, että todellakin haluan myös oman yrityksen! Vaikkakin nyt ajattelin ihan sivutoimisena yritellä, niin tavoitteet on kuitenkin korkealla taivaissa. Kiitos Jyväskylän huikealle jengille kaikesta tuesta. Piidioksidi Oy on syntynyt.
Erityiskiitos sille tietylle yrittäjälle, joka todella uskoo muhun.
Kiitos äidille vinkistä, ja koko perheelle tsempistä. Kiitos niille tärkeille ystäville, jotka on ollut mukana mahdollistamassa tätä, sekä kaikille niille epäilijöille, jotka ahtaa lisää potkua koneeseen! Kiitos sille yrittäjälle joka jaksaa tsempata ja jakaa kokemuksia.
Eikä tietenkään unohdeta niitä lukuisia kirjailijoita, jotka ovat kertoneet, miten tätä elämää kuuluu elää. Onhan moni sitaatti ja elämänohjeeni lainattu kirjoista.
Mallin hommissa taas toimii elävä esimerkkini, olemisen ruumiillistuma, aina yhtä ihana prinsessani Valerya. <3 Hän on se joka on opettanut minulle tervettä läheisyyttä ja aitoa lojaalia ystävyyttä.
Näillä mennään kohti tulevaa!
Että semmoista. 😀
–Tytti